perjantai, 2. tammikuu 2009

Muuttoilmoitus

Olen kärrännyt tomumajani osoitteeseen

http://paronitarpuussa.blogspot.com/

Nähdään siellä!

Paula

perjantai, 12. joulukuu 2008

Keventäjä

Heipä hei, hyvää iltaa! Massu on pullollaan kasinon joululounasta, kivi-tuikkukipposet loistavat omassa olohuoneessa, sauna on lämpiämässä ja mies on lähetetty hakemaan puita takkaa varten. Todella pitkästä aikaa sellainen ilta, jolloin voi istua olohuoneen lattialla ihan näin vaan, ollotellen ja möllötellen, ilman räpistelyä tai järjetöntä tuskaa kiireen edellä. Ei toki nyt ihan partiovapaaviikonloppu, mutta vapaailta ja toinen päivä. Aikamoista.

Kevennystä tässä on kaivattukin, niin töihin kuin muuhunkin tohinaan. Viiden päivän setti työmaailmaa vielä ja sitten loma, loma ja loma. Vasta loppiaisen jälkeen sorvin ääreen entistä ehompana ja uusin voimin. Ja ihan uudessa tilanteessa. Kymmenen vuoden tauoton piiripesteily päättyy tämän vuoden loppuun ja luulen, että se saattaa tuntua jossain. Jossain vaiheessa mutta kumma kyllä ei vielä. Paitsi silloin kun on kauniita sanoja ja lopunajanfiilistä ja kyynel silmäkulmassa. Eroahdistusta tai muita kipuja ei kuitenkaan vielä ole suuremmin tullut. On pakko myöntää, että tällä hetkellä olo kevenee ja helpottuu päivä päivältä, vaikka viimevuosien pihapestit ovat olleetkin rakkaita. Tuntuu kuitenkin salaa helpottavalta, kun ei tarvitse täyttää omaa 2009 kalenteriaan piirin tapahtumilla ja piha-pestiin liittyvillä kaikilla muilla jutuilla. Pakko olla rehellinen, näin se vaan on. 

Kalenteri on kuitenkin jo täyttymässä, töistä ja matkoista, uudesta pestistä ja omasta elämästä. Tuntuu, että nyt on lupa priorisoida itseään. Pesti, ihanakin, voi joskus olla raskas kantaa etenkin jos omat odotukset ja tavoitteet ovat sellaisia, joihin ei enää pysty itseään ruoskimaan. Olen ilmoittanut olevani jatkossa kranttuakin krantumpi ja tekeväni partiossa vain juttuja, joihin minulla on ihan oikeasti kipinää ja intoa. Suurissa pesteissä pakkopullaa on aina, ei siitä mihinkään pääse, mutta sietokynnykseni on madaltunut merkittävästi. Niin on myös kipuraja.

Päivä päivältä kevennellen, ihanaa joulun odotusta ja vuoden vaihteen lähestymistä. Keijukaisen askelin, sillä uusi piha, tuleva pijokaksikko ja toimiston jengi ovat timanttia enkä voisi olla vähempää huolissani mistään. Autuas olotila.

HRH,

Paula

keskiviikko, 3. joulukuu 2008

Heikkona signaaleihin

Olisi niin ihanaa, jos pystyisi lukemaan kaiken sen, mitä kotiin tulee tai tulee kannettua. Toteuma on valitettavasti jotain muuta kuin kauniit ajatukset tai edes kotoisat sanomalehdet. Joskus vielä luin edes Hesarin ja Aamupostin, nyt selaan aamulla hät´hätää tuon jälkimmäisen. Ja jos hyvä tuuri käy niin iltapäivälehdet kahvitauolla. Joskus jopa seiskapäivän. Siitähän sitä sivistystä sitten kertyykin!

Pientä valoa on silti tunnelin päässä ja pläräilenkin lehtiä läpi iltasella edes otsikoiden ja mahdollisesti oikein kuvatekstienkin kautta. Sunnuntai-iltana selailin Valtiotieteilijää. Ei nyt ihan sitä meikäläisen ydinjuttua mutta yleisiloa kuitenkin. Olihan siellä sitten Elina Hiltunen kertomassa heikoista signaaleista ja silloin vähän läikähti mutta pysyi kupissa, koska juttu oli samaa tuttua huttua. Ei jaksa enää heittää volttia kun joku kertoo, mikä on heikko signaali. Jos termi ei ole tuttu, ota nyt google esiin ja tarkista niin tiedät mistä puhutaan. (Ne on niitä outoja tämän päivän juttuja, jotka voivat olla osa nousevia trendejä.)

No niin, en siis hihkunut Hiltusesta mutta luin kuitenkin ja tsädäm, aloin ehkä ensimmäistä kertaa miettiä, miten tätä heikkojen signaalien tunnistamista voisi jotenkin hyödyntää partiossa? Olen ollut tekemisissä tämän ajattelun ja sen hyödyntämisen kanssa töissä ja opinnoissa, mutta miksei siitä voisi olla partiossakin hupia, hyötyä ja ehkä arvoa arvaamatonta? Hiltunen nosti Valtiotieteilijässä esiin mm. erilaisia vuokraussignaaleja (vuokralaukut ja -koirat, vuokrattavat vauvanvaatteet), joista yhdessä voisi vetää johtopäätösiä siitä, että vuokraus sinällään olisi nouseva tai olemassa olevakin trendi.

Aivonystyrät liikkeelle. Mitä heikkoa löytyisi partioon liittyen? Mistä nipuista tulisi huomispäivän totuutta, jonka kimppuun me voimme hyökätä jo nyt?

Paula

sunnuntai, 30. marraskuu 2008

Virallinen Aikuinen Nainen

Elämässä alkaa varapaavillisen kauden jälkeen uusi ajanjakso, jota kutsuttakoon nyt tässä kohtaa Aikuisen Naisen aikakaudeksi. Mieli viilettää jossain uusien ja vanhojen asioiden välimaastossa, ympyrällä tai suoranaan, mutta suunnilleen niin sykeröllä kuin vain mahdollista. Kädessä on lista asioista, joiden kanssa on ehkä jotain tekemistä, ehkä muutamia ajatuksia mutta ei mitään kovin jäsentynyttä vielä. Kuitenkin huomaa innostuvansa ja kiivastuvansa kun sille päälle sattuu, ja yksi tällainen syttymisen aihe on aikuisena oleminen partiossa. Ylläri.

Kysyin viime piirihallituksessa yhden asian ohessa, että montako ikäkautta meillä on nyt käytössä. Ihan pienen hetken oli hiljaista, koska pöydän ääressä luultavasti mietittiin, mihin ansaan varapaavi yrittää viedä. Mutta ajatus on oikeasti pyörinyt päässä useasti. Olen itse ilmoittanut useaan otteeseen, että en halua olla partiossa vain rekrytoitu aikuinen, jolla on pesti. Tiedän, etten ole yksin tämän ajatukseni kanssa ja viimeisten viikkojen aikana olen kuullut jopa käännynnäisistä. Tervetuloa! Uskon, että olemme uskossamme oikealla tiellä.

Silloin joskus muinoin, jos muistatte, oli partiossa virallisesti kolme ikäkautta. Uudellamaalla toteutettiin kuitenkin neljän ikäkauden mallia, jossa kaikki yli 17-vuotiaat laskettiin johtajaikäkauteen. Nyt kun tilanne on valtakunnallisesti muuttunut olisi minusta taas pohtimisen paikka. Jos me aikuiset tarvitsemme ja vaadimme muutakin kuin pestin ja tehtävän niin mikä meidän ryhmämme on? Olisiko niin, että aikuisuus olisikin se partion kuudes ikäkausi?

Tässä vaiheessa keskustelussa tulee usein se hiljainen hetki. Jokin asiassa tuntuu vieraalta enkä minä ole ihan varma mikä se on, mikä mietityttää. Vaikka partio ei ole olemassa meitä aikuisia varten emmekä kuulu partio-ohjelman tai -kasvatuksen kohderyhmään niin olisiko silti väärin puhua meistä omana ikäkautenamme? Ja jos olisi, niin mikä on sitten korrektimpi tapa? Olen aika vakuuttunut, että aika alkaa olla jo nyt kypsä aikuisena toimimisen laajempaan pohdintaan ja myös uudenlaisiin vapauksiin. Että ymmärtäisimme sen, mitä kaikkea aikuiselle pitää olla tarjolla ja annettavana, jotta me haluamme partiossa toimia lasten ja nuorten vuoksi johtajina tai jossain muissa tehtävissä. Ei ole ilmaisia lounaita eikä ilmaisia aikuisia.

Pitäisi ehkä perustaa Facebook-ryhmä. Kunnollisen partioaikuisuuden puolesta. Ugh toistaiseksi.

Paula

perjantai, 21. marraskuu 2008

Grrr....

Partio hyökkäsi aamulla yksityisalueelle! On kuulkaa ihan puppua, ettäkö aina partiolainen ja kokoajan partiolainen, se tuli todistettua siinä kampaajan tuolissa. Yritin hätistää partiota pois, mutta se ei mennyt vaan söi minun vapaa-aikaani, johon sillä ei olisi mitään oikeutta.

Kampaaja ja kosmetologi ovat tytön pyhiä asioita. Säännöllistä, ajoissa kalenteriin laitettua ja pysyvää. Niiden edessä joustavat niin työ kuin partiokin vaikka se sitten tarkoittaakin joskus sitä, että töistä täytyy lähteä puolilta päivin tai että sinne hurautetaan lounasajaksi (kuten tänään). Sellaista se vaan on, sillä tytön täytyy tehdä mitä tytön täytyy tehdä. Aamulla istuskelin kaikessa rauhassa kampaajalla suunnittelemassa miten ja mistäkohtaa hiuksia sopivimmin kasvatetaan hääkampausta varten ja kuinka tummaa pohjaa laitetaan nyt jotta punaiset raidat ovat mahdollisimman punaiset. Jostain syystä puhe kääntyi kuitenkin lapsiin ja harrastuksiin. Eikös partio silloin hyökännyt ja minä jäin alle.

Kampaajani tytär harrastaa jalkapalloa Euroliigassa, mutta on ilmeisen epävarmaa, miten passeli harrastus tämä oikein on. Tyttö on vasta 5, mutta äiti pohti kuitenkin kovasti, mikä muu harrastus voisi olla kokeilemisen arvoinen. Siinä kesken naistelehtien ja rennon rupattelun alkoi päässäni soida partiomarssi ja aamu-unisesta tytöstä sukeutui Suuri Partionpuollustaja (SP). Taisteluun, vaikka värisuikaleet päässä!

Lempihetkeni kampaajalla on se, kun hoitoaineen jälkeen saa hetken nauttia ihanasti päähieronnasta. Silloin silmät menevät kiinni ja maailmaa ei ole. Tänään ei ollut toivoakaan, ettäkö olisin saanut pitää hetkeni! Katon halogeenilamppuja tuijottaessa vastailin kampaajani kysymyksiin siitä, onko partio jotain uskonnollista ja mitä siellä leireillä sitten oikein tehdään. Silmät säihkyen kerroin kaikesta tekemisestä, ryhmässä toimimisesta ja muusta mikä partioon kuuluu vaikka sisällä suututti. Ettäs kehtaa, se partio.

Hyvä päivä kuitenkin ja kivat hiukset. Mutta miten ihmeessä se morsiuskruunu saadaan näyttämään hyvältä päässä?

ärrismurris,

Iida

  • Satu

    Satu 28-v pijo 2007-2008


    71512.jpg


    Kotilpk Jokipartio Tuusulan Jokelasta


    Vuosi varapijona on takana ja aloitin nyt vuoden alusta pijona Uudellamaalla. Piiripartiointikokemusta ei aiemmin juuri ollut, mutta lippukunnassa on tullut tehtyä monenlaista: vj, lj, akela, sihteeri ja lpkj. Muistelen lämmöllä mm. trangian käytön opettelua sekä talvista retkeä järven jäällä poikalaumani kanssa. Olen myös ylpeä vartiolaisistani, jotka ovat jaksaneet jatkaa partion harrastamista edelleen. "Oikeassa elämässä" opiskelen DI:ksi raksapuolelta ja käyn töissä eräässä alan suuressa yrityksessä.


    "Partion lisäksi muu harrastaminen on kausiluontoista. Bodypump, uiminen ja uutuutena spinning pitävät liikunnan puolella ykköspaikkoja. Sängyn vieressä odottaa lukijaansa usein yksi tai useampi kirja. Lopputyön tekeminen on alkanut kirjallisuusosan kokoamisella. Töissä teen dipan lisäksi pieniä ja vähän isompiakin projekteja. Vaikkei kesälomaa virallisesti olekaan, olen ottanut valohoitokuureja. Jos ei muualla, niin ainakin oman kodin parvekkeella."

  • Paula

    Paula 28-v  varapaavi 2007-2008


    114495.jpg


    Kotilpk Hyvinkään Metsätytöt


    Rakkaimpia pestejä tähän mennessä ovat olleet akelan hommat, lpkj-vuodet sekä ikäkausikoulutus- ministerin tehtävät. Projektipartiota harrastan tällä hetkellä Satahanka 2008 toimistopäällikkönä. Siviilissä olen KTM sekä vakituinen harjoittelija ja metsästän siinä ohessa kaikessa rauhassa I:n eteen D:tä. Kymmenen vuoden sisään sieltä koulusta ulos.


    " Vuosi alkaa lähestyä loppuaan. On ollut erityisen vauhdikasta niin ylä- kuin alamäissä kaikilla elämän saroilla. Remontointi, partio ja hillitön työrutistus uuden ja vanhan tehtävän murroksessa vie voimia, mutta kaikki on varmasti sen arvoista. Uusi tehtävä, uusi elämä, Uusi Uusimaa. Niitä odotan ensi vuodelta. "