Olisi niin ihanaa, jos pystyisi lukemaan kaiken sen, mitä kotiin tulee tai tulee kannettua. Toteuma on valitettavasti jotain muuta kuin kauniit ajatukset tai edes kotoisat sanomalehdet. Joskus vielä luin edes Hesarin ja Aamupostin, nyt selaan aamulla hät´hätää tuon jälkimmäisen. Ja jos hyvä tuuri käy niin iltapäivälehdet kahvitauolla. Joskus jopa seiskapäivän. Siitähän sitä sivistystä sitten kertyykin!

Pientä valoa on silti tunnelin päässä ja pläräilenkin lehtiä läpi iltasella edes otsikoiden ja mahdollisesti oikein kuvatekstienkin kautta. Sunnuntai-iltana selailin Valtiotieteilijää. Ei nyt ihan sitä meikäläisen ydinjuttua mutta yleisiloa kuitenkin. Olihan siellä sitten Elina Hiltunen kertomassa heikoista signaaleista ja silloin vähän läikähti mutta pysyi kupissa, koska juttu oli samaa tuttua huttua. Ei jaksa enää heittää volttia kun joku kertoo, mikä on heikko signaali. Jos termi ei ole tuttu, ota nyt google esiin ja tarkista niin tiedät mistä puhutaan. (Ne on niitä outoja tämän päivän juttuja, jotka voivat olla osa nousevia trendejä.)

No niin, en siis hihkunut Hiltusesta mutta luin kuitenkin ja tsädäm, aloin ehkä ensimmäistä kertaa miettiä, miten tätä heikkojen signaalien tunnistamista voisi jotenkin hyödyntää partiossa? Olen ollut tekemisissä tämän ajattelun ja sen hyödyntämisen kanssa töissä ja opinnoissa, mutta miksei siitä voisi olla partiossakin hupia, hyötyä ja ehkä arvoa arvaamatonta? Hiltunen nosti Valtiotieteilijässä esiin mm. erilaisia vuokraussignaaleja (vuokralaukut ja -koirat, vuokrattavat vauvanvaatteet), joista yhdessä voisi vetää johtopäätösiä siitä, että vuokraus sinällään olisi nouseva tai olemassa olevakin trendi.

Aivonystyrät liikkeelle. Mitä heikkoa löytyisi partioon liittyen? Mistä nipuista tulisi huomispäivän totuutta, jonka kimppuun me voimme hyökätä jo nyt?

Paula