Heipä hei, hyvää iltaa! Massu on pullollaan kasinon joululounasta, kivi-tuikkukipposet loistavat omassa olohuoneessa, sauna on lämpiämässä ja mies on lähetetty hakemaan puita takkaa varten. Todella pitkästä aikaa sellainen ilta, jolloin voi istua olohuoneen lattialla ihan näin vaan, ollotellen ja möllötellen, ilman räpistelyä tai järjetöntä tuskaa kiireen edellä. Ei toki nyt ihan partiovapaaviikonloppu, mutta vapaailta ja toinen päivä. Aikamoista.

Kevennystä tässä on kaivattukin, niin töihin kuin muuhunkin tohinaan. Viiden päivän setti työmaailmaa vielä ja sitten loma, loma ja loma. Vasta loppiaisen jälkeen sorvin ääreen entistä ehompana ja uusin voimin. Ja ihan uudessa tilanteessa. Kymmenen vuoden tauoton piiripesteily päättyy tämän vuoden loppuun ja luulen, että se saattaa tuntua jossain. Jossain vaiheessa mutta kumma kyllä ei vielä. Paitsi silloin kun on kauniita sanoja ja lopunajanfiilistä ja kyynel silmäkulmassa. Eroahdistusta tai muita kipuja ei kuitenkaan vielä ole suuremmin tullut. On pakko myöntää, että tällä hetkellä olo kevenee ja helpottuu päivä päivältä, vaikka viimevuosien pihapestit ovat olleetkin rakkaita. Tuntuu kuitenkin salaa helpottavalta, kun ei tarvitse täyttää omaa 2009 kalenteriaan piirin tapahtumilla ja piha-pestiin liittyvillä kaikilla muilla jutuilla. Pakko olla rehellinen, näin se vaan on. 

Kalenteri on kuitenkin jo täyttymässä, töistä ja matkoista, uudesta pestistä ja omasta elämästä. Tuntuu, että nyt on lupa priorisoida itseään. Pesti, ihanakin, voi joskus olla raskas kantaa etenkin jos omat odotukset ja tavoitteet ovat sellaisia, joihin ei enää pysty itseään ruoskimaan. Olen ilmoittanut olevani jatkossa kranttuakin krantumpi ja tekeväni partiossa vain juttuja, joihin minulla on ihan oikeasti kipinää ja intoa. Suurissa pesteissä pakkopullaa on aina, ei siitä mihinkään pääse, mutta sietokynnykseni on madaltunut merkittävästi. Niin on myös kipuraja.

Päivä päivältä kevennellen, ihanaa joulun odotusta ja vuoden vaihteen lähestymistä. Keijukaisen askelin, sillä uusi piha, tuleva pijokaksikko ja toimiston jengi ovat timanttia enkä voisi olla vähempää huolissani mistään. Autuas olotila.

HRH,

Paula