Olin viikonloppuna ihan ulkomailla saakka harrastamassa partiota. Samanlaistahan se on kuin työmatkailu: mitään ei juuri ehdi nähdä muuta kuin lentokenttiä ja ho(s)tellihuoneen, mutta yleensä ihan hyviä asioita tapahtuu muuten. Nyt oli oikeasti kivaakin, mikä ei aina välttämättä liity työmatkailuun. Se kauniimpi päivä viikonlopusta vietettiin sisällä istuen ja vasta sateisena päivänä tutustuttiin vähän kaupunkiin. Lasketaan siis tappioksi yhdet kengät, jotka luultavasti menivät sitten siinä sateessa. Ja pari museota, joihin ei ehtinyt. Ja kaikki ne kaupat ja paikat, jotka olivat kiinni sunnuntain takia. Plussapuolelle ehkä vielä lentomatka yhdessä ulkoministerin kanssa, vain 16 penkkirivin erottamana.

Haluaisin nyt jakaan kanssanne yhden ajatuksen, joka tarttui matkaan toimistolta ja seurasi minua aina kotiin saakka. Why bother? Tämä liittyy nyt useaan esillä olleeseen kysymykseen, kuten vapaaehtoisuuteen, johtajuuteen mutta otetaan se esiin kasvun kannalta. Ihan nyt vaan heittona teille: kuviteltaisiin, että lippukunta X kasvaa prosentin tai parin vuosivauhtia nykyisellä panostuksella (oli se sitten mikä tahansa) niin, että jäseniksi liittyy monenikäisiä samansortin tyyppejä kuin lippukunnassa on ennestäänkin. Jäsenmaksuja tulee ja lippukunta voi oikeinkin hyvin. Piirissä on ehkä jopa useampia samankaltaisia lippukuntia ja ehkä koko järjestössä on tällainen onnellinen ja autuas tilanne. Lisää jengiä pienellä vaivalla. Hip hurraa!

Entä sitten, jos totuus on kuitenkin se, että lippukunnan, piirin tai järjestön jäsenistö on kovin homogeenista. Jos ei ihan valkotukkaisia ja sinisilmäisiä kaikki, mutta kutsutaan nyt vaikka valtaväestöksi. Entä jos samaan aikaan yhteiskunta muuttuu, ihonvärien ja uskontojen kirjo on suurempi kuin ennen, mutta erilaisuus on kuitenkin vielä kovin vähäistä. Jos kasvu löytyy helpolla tavalla ja se saadaan aikaiseksi maan valtaväestön keskuudesta, why bother do something else?

Oletetaan, että käytössä olisi pieni summa extrarahaa. Jos se käytetään valtaväestöön kohdistuvaan markkinointiin, saadaan piiriin satoja uusia jäseniä. Jos sama raha kohdistetaan vaikkapa partion tutuksitekemiseen ja räätälöimiseen muslimilapsille, saadaan hyvällä tsägällä yksi ryhmä pystyyn jos sitäkään. Mihin raha tulisi käyttää? Miksi, oi miksi, pitäisi panostaa vaikeaan ja pitkään tiehen, kohderyhmään joka on pieni, kun näkyvää ja aika nopeaa kasvua saataisiin jostain ihan muualta?

Jos tuntuu, että on epäkorrektia edes pohtia tällaista julkisesti niin hyvä. Ärsyynny vielä vähän lisää ja vastaa kysymykseen.

Paula