Viikonloppuna autoretkellä maaseutumaisemissa. Nätissä mekossa ja vähän perhosia vatsassa, sillä tiedossa oli monta uutta ihmistä ja tutkivia katseita enkä ollut oikein valmis. Jos eivät sitten tykkääkään ja jos menee jotenkin tyhmästi? Ajomatka oli kuitenkin niin pitkä, että ehdin ajatella ja pohtia ja tulla tulokseen, että kaikki varmasti menee ihan hyvästi. Ehkä.

Suomalainen maalaismaisema on kaunista. Ruskan kaappaamia puita, peltoja ja punaisia tupia eikä juuri muuta, kun vaan pääsee riittävän kauas täältä etelästä. Miten raikkailta värit näyttävät harmaassa säässä! Ja kun jossain kohtaa aurinko alkaa paistaa ja kirkkaus on sokaista paljon huimemmin kuin kesäpäivinä, jolloin kaikki on laveampaa ja pehmeämpää. Kirpeä ilma tekee auringonsäteistä läpitunkevia ja ne astuvat sisään, auton penkeille ja pidemmällekin. Siinä me ajelimme, tietä pitkin kohti tapahtumaa ja ihmisiä. Ja katselimme, mitä tienvarsi toi tullessaan. Se toi mukanaan maalaistaloja ja lehmiä. Maitotiloja, joiden pihaan opastivat lehmäkuvioiset opasteet. Pieni mutta merkityksellinen juttu?

En ole asiantuntija, mutta tuollaista kylttiä ei ehkä saa ihan noin vaan. Pitää olla tiettyjen kriteerin mukainen, parantaa juttuja ja olla kylttinsä arvoinen. Tehdä vähän töitä, muiden töiden lisäksi, jotta saa oman kyltin. Opaste kertoo siis tekemisestä, tahdosta ja laadusta mutta myös siitä, mitä me juuri tällä paikkakunnalla teemme.

Voisiko lippukunnille olla jotain samanlaista? Saisimmeko mekin kylttejä taajamien sisääntuloteille ja tienristeyksiin. Tänne päin ihmiset hyvät, täällä on laatulippukunta Virkkalan Tulentekijöiden kotipaikka! Tervetuloa Porvooseen, täältä löytyy laatupartiota useamman lippukunnan voimalla. Hei vaan ja tiesittehän siuntiolaiset, että laatua löytyy ja partion paikka on myös täällä? Niitä kylttejä katselisi mielellään niin Uudellamaalla kuin muuallakin. Kylttejä kuntien porteilla ja risteyksissä. Tuonnepäin, kaikki partion ystävät! Siellä on homma hanskassa!

Oltaisiin taas vähän näkyvämpiä. Itsellemmekin.

Iida