Olen täyttänyt vuosia heinäkuussa, kuten aina ennenkin tähän mennessä. Luulen, että kohta alkaa kriisi ja vanheneminen, sillä selvät merkit ovat jo ilmassa. Pientä oireilua on ollut jo muutaman vuoden aikana, mutta nyt olen havahtunut karuun todellisuuteen. Kyllä. Minäkin vanhenen joka päivä ja vuosi. Tänään Pave Maijasen konsertissa pohdin elämäni lipumista edestäni ja kertasin koettua ja nähtyä. Tätä se varmaan on, se kolmenkympin kriisi.

Silmänympärysvoiteen käyttämisen kymmenvuotispäiviä olisi jo voinut viettää ja ekasta omasta ripsaristakin on jo melkein 20 vuotta (se oli todella chic ja erittäin sininen). Viikonloppuisin on ihanaa, kun saa olla kotona eikä todellakaan tarvitse vetää bilehiletoppia niskaan tai valvoa yli puolen yön. Koti on aivan liian vähän arvostettu, katoava luonnonvara. Hotellihuoneet (juuri nyt, Lappeenrannan Sokos Hotel) eivät voisi vähempää kiinnostaa vaan kaipaan omaan sänkyyn. Pian pitäisi lähteä illalliselle ja valvoa ties kuinka pitkään. Enkä varmaan pysty välttämään tanssilattiaakaan, vaikka molemmat vasemmat jalkani ovatkin mukana. Sitä paitsi olen aina joutunut opettelemaan pojan askeleet ja tanssin paljon paremmin polkkaa kuin humppaa. Koita sitä nyt sitten tuollaisella taustalla selvitä.

Minulla on kotivakuutus ja matkavakuutus. Kortti jolla voi maksaa ja leipää pakastimessa. Suunnilleen vakituinen sauna-aika ja tehtäviä talossa ja kotona. Vastuita. Pave Maijasen konsertissa jalka naputti lattiaa ja lauloin mukana. Järisyttävintä oli, että osasin liian monen biisin sanat. Osa tästä menee kuitenkin musiikkiluokan piikkiin, kuten sekin, että yleensä handlaan toisen tai kolmannen äänen enkä ehkä varsinaista melodiaa niinkään.

Toisaalta, ostin tänään myös kermanvärisen jakun, jota ei voi pestä itse (=punaviinitahra tulee näyttämään siinä erityisen eksoottiselta!), ehdin ajatella omiani sen Paven keikan aikana (jossa muuten olin työn puolesta) enkä ainakaan vielä ole himoinnut äitini tai isoäitini myrna-astiastoa. Jos ikääntymiseni etenee myrnaan asti, ollaan jo pahasti pulassa. Söin välipalaksi suklaata ja shoppailin kynsilakkaa sekä hömppänaislehden, jossa kerrotaan syksyn catwalkin kuumimmista trendeistä ja meikkilookeista. Kohta laitan nuorten naisten kellohelmaisen mekon päälle, joka ei ole pitkä mutta sopivan lyhyt ollakseen kuitenkin säädyllinen mutta näyttävä. Luulen, että vielä kehtaan käyttää sitä hyvinkin pari vuotta, vaikka valokynää ja ripsaria (musta) pitäisikin jo laittaa vähän enempi.

Takaisin sorvin ja blogin ääressä, perillä ei koskaan ikinä. Kesken on paljon parempi. Etenkin kun on juuri ostanut uuden huulikiillon.

Paula