Heikki Helalla on monta biisiä, joita ihan aidosti ja oikeasti diggailen. Kauniita ajatuksia, sopiva ääni, sanoilla selvitetty selvittämätöntä ja laitettu asioita esille siinä järjestyksessä kun ne mukavimmin tulevat. Tänään on ollut kaikesta kaikkein olo, kahden leirin välimaastossa kun tunne vaeltaa vielä Kohinalla ja into opettelee jo Satahankaa. Kohina on ollut juuri sitä, mistä Hela laulaa. "Sä oot kaikista kaikkein ja kaikista vaikein, ei sinua voi selittää. Tunteista suurin murtaa murheiden muurin, ei ikävä oo ikävää."

Jälleen kaikkien aikojen suurin piirileiri vei, hauskuutti ja opetti melkein 1800 uusmaalaista kuluneen viikon aikana Syndalenissa, meren rannalla. Perheleirin perukoilla asuessa kosketus leiriarkeen ei ollut ihan sellainen kuin onneksi suurimmalla osalla. Aito ja välitön, lasten ja nuorten kautta koettu leiri. Se arki, jossa huudetaan yhdessä savun kanssa, käydään alaleirin iltanuotiolla, autetaan kaveria morseaakkosten opettelussa ja suunnataan yksissä tuumin jollalla kohti uusia seikkailuja. Perheleirin perukoilta tehtiin vähän muita juttuja, mutta muiden fiilikseltä ja tekemisen meiningiltä ei voinut sielläkään välttyä.

Likaisen onnelliset naamat haikin jälkeen, veden roiskeet ja meren kohina. Taitomerkkisuoritukset, kulttuurikarkelot ja itsensä ylittäminen. Hymyjä, nauruja ja ihan vähän koti-ikävääkin. Sellaista näin Kohinalla. Yksi suurista hetkistä varapaavin mielessä oli myös piirin ylimääräinen kokous, jossa päätettiin mm. seuraavan kesäpiirileirin vuodesta (2012) sekä siitä, ettei piirileirin nimeä vakioida. Osallistujia oli normaalin kokouksen verran ja ääntä käytettiin. Oli mahtavaa huomata, että lippukunnissa oli tosissaan valmistauduttu kokoukseen, mietitty mitä sanotaan ja miten perustellaan, mistä asioista halutaan keskustella. Lippukuntien ääni kuului ja päätösvaltaa käytettiin juuri niin kuin pitääkin. Palataan siihen talvileiriin sitten syyskokouksessa nyt kun piha on saanut lippukuntien linjauksen.

Piiri ja piirileiri ovat partiossa juuri nyt kaikista kaikkeinta ja kaikista vaikeinta. Jotain, mikä on niin suurta ja lähellä, ettei sitä pysty selittää. Satahangalle tuli ihan eri tyyppi kuin mikä Kohinalta lähti. Täällä olen puhelinvastaaja ja muusikauhan jatke, rahastaja ja pingismailojen lainaaja. Lähempänä tätä päivää ja tämän hetken tekemisiä, kauempana jatkuvasta pähkäilystä mitä seuraavaa seuraavan kulman takaa on tulossa. Tasapainoa ja nollaamista. Ehkä illalla vähän kv-partiopapereita. Kun on aikaa ja tyhjä pää, jota alkaa täyttää.

Kohinassa vielä ja kuitekin, sillä uusmaalainen leiri on aina uusmaalainen ja oma väki omaa. Kaikista kaikkein ja kaikista vaikein kun se on niin liki. Ihana.

Paula