Se tapahtui tänään kolmen ja neljän välilä iltapäivällä Hämeenlinnan moottoritiellä. Minulla oli aurinkolasit ja hands free, päällä farkkuhame, t-paita ja neuletakki. Turkoosit helmet ja tuima katse. Paitsi silloin kun intouduin laulamaan radion päälle. Siinä samalla, parikymmentä minuuttia hands freetä ja tadaa. Olin suorittanut koulutuskokonaisuuden!

Uusi koulutusjärjestelmä on vastaus moneen koulutuksen järjestämisen ja kursseille osallistumisen ongelmaan. Enää "koulutus" ei ole synonyymi sanalle "kurssi". Ajatella, että oppia voi jatkossa muutenkin kuin perjantai illasta sunnuntaihin. Kun sanoista monimuotokoulutus, itseopiskelu ja näytöt tulee arkea ei koulutus enää jätä saavuttamatta vain siksi, että viikonloput ovat mahdottomia. Enää muuten samoja partion perusteita ei tarvitse kerrata joka ikisessä koulutuksessa vaan on tunnistettua, että joitan juttuja voi aikuisten oikeasti oppia vähän vähemmälläkin hiomisella. Ehkä hurjinta ajattelun muutosta on se, että jossain muualla kuin partiossa osattaisiin kouluttaa samoja asioita kuin mitä meillä kurssitetaan. 

Esimakua tästä uudesta systeemistä sai jo hivenen tänä keväänä koulutusohjaajakurssilla. Oli oman osaamisen arviointia, päättökeskustelua ja ilmeisesti jonkinlainen mahdollisuus myös monimuotoon, vaikka näin alkuun sen toteutuminen ei ollutkaan ihan selviö. Alku kuitenkin, nämä keskustelut. Ja tänään oli sitten minun ko-kurssini päättökeskustelun aika, siinä Hämeenlinnan motarilla hands freen avulla. Mesekin olisi varmaan ollut vaihtoehto?

Nämä uudet koulutuksen ja kouluttautumisen muodot tarjoavat valtavasti mahdollisuuksia ja tilaisuuksia oppia kun vaan saadaan homma sopivasti pyörimään. Mitä sanoisit monimuotoPJ-kurssista? Tai itseopiskelusta lippukunnanjohtamiskurssin osana? Partion historia ja perusteet modulin voisi suorittaa nettipelinä, jossa aluksi valitaan hahmo (olen kuullut, että Anni saattaisi olla suosittu)? 

Kauhistu, onpa vaihtoehtoja. Saada lisää.

Paula