Kolmekymmentä on vaikea numero. Nopeusrajoituksena se rassaa hermoja. Kävelyvauhti, jossa kulkua tahdittavat jatkuvat töksähdykset. Elastinen Ugini pomppii ylösalas tielle kasvaneiden töyssyjen tahdissa vaikka kuinka ajaisin oikein. Kolmekymmentä on sama kuin jättäisi auton tiensivuun ja kävelisi loppumatkan. Kolmeakymppiä pahempi on vain yksisuuntainen umpikuja, johon ajaa tahtomattaan. Kolmekymmentä on myös oletettavasti ikäkriisin paikka. Ehkä jo vuoden päästä tähän aikaan lasken päiviä ja ryppyjä siihen, kun ikäni ensimmäinen numero napsahtaa jälleen yhtä edemmäs. Mitä kaikkea sitä vielä kymmenen vuotta sitten luulikaan saavansa aikaan ennen kolmeakymppiä. Työpaikka sentään on, mutta horisontissa on siintänyt muutakin. Kolmekymppiä saattaa tulla ensin.

Iästä vielä. Paitsi että ehkä ei ole kaikkea vielä saavuttanut mitä kuvitteli, alkaa kroppani ainakin naistenlehtien mukaan olla kolmenkympin jälkeen mennyttä. Alan hajota atomeiksi ja roikkua. Sieltä täältä, koko ajan kohti maata. Suonikohjujen täydellistä invaasiota odotellessa. Onneksi silmänympärysvoide on ollut käytössä pian kymmenen vuotta, siitä saakka kun kosmetologi käski. Ehkä jotain on kolmenkympin tuhosta kuitenkin saatu pelastettua.

Kolmekymppiä on ainakin yhdessä paikassa voitettavissa. Se on numero kotiin tupsahtaneessa partiolaisten jäsenmaksukuitissa. Katso kohdasta Euro, ihan siinä Eräpäivän välittömässä läheisyydessä. Pienellä, ihan mitättömällä rahalla on uskomattoman suuri merkitys. "Suomalaisen partiotoiminnan mahdollistaa suuri vapaaehtoistoimijoiden joukko, jonka vuosittain tekemä työmäärä vastaa lähes 2000 päätoimisen työntekijän työtä.......Maksettuasi vuoden 2008 jäsenmaksun saat osallistua lippukuntasi, piirin ja Suomen Partiolaiset-Finlands Scouter ry:n toimintaan. Samalla kuulut kansainväliseen partioliikkeeseen." Suora lainaus jäsenmaksukuitista.

Jokaisen, joka osallistuu partiotoimintaan pitää maksaa jäsenmaksunsa. Ei vain lehden ja vakuutuksen takia vaan siksi, että kolmekymppiä oikeuttaa osallistumaan ja kutsumaan itseään partiolaiseksi. Kolmekymppisesi on myös iso asia partiotoiminnan resursseissa niin piirissä kuin keskusjärjestössäkin. Näkymisesi jäsenmaksun maksaneena tuo muualtakin rahaa partiolle. Sitä resurssia, jolla partio rahan puolesta pyörii. Summa tuskin on este ja minusta jokaisen pitäisi olla ylpeä pystyessään niin pienellä rahalla tukemaan näin tärkeää harrastusta. Teidän ja meidän vapaaehtoisten työtä, joka maksaisi maltaita hinnoiteltuna. Työntekijöiden työtä, jota ilman ei mitenkään pärjättäisi. Vaikka osallistuisi vain kerran vuodessa. Vaikka lehti ei kiinnostaisi eikä vakuutusta tarvitsisi. Vaikka partiolaisuus ei olisi rahaa, on se osallistumista, oman kortensa kantamista yhteiseen kekoon eikä vapaamatkustajan elämää.

Tuntea vastuunsa ja velvollisuutensa. Olla uskollinen ja luotettava. Auttaa ja palvella. Kolmekymppiä.

Paula