Keittiössä on jo iso kasa tavaroita. Villapaitaa ja fleeceä. Samettihousut ja pitkät kalsarit. Jostain pitäisi vielä kaivaa se paksumpi makuupussi, se jossa pitäisi saada hyvät unet lumihankienkin keskellä. En jätä mitään sattuman varaan. Parempi lämmin, paksu ja painava pussi kuin ohut, näppärä ja kylmä. Partiopaita, sopivat housut ja huivivalikoima roikkuvat oven vieressä lähtövalmiina. Ja ekaa kertaa piirin kokoukseen ovat lähdössä myös nappulat sekä Gilwell-huivi. Näyttää hyvältä. Lähtökuopissa siis kohti viikonlopun koitoksia!

Kuluneen viikon aikana johtajapäivät ovat eläneet eteenpäin. Ohjelmista on tullut speksejä ja lisätietoja, kokittaret ovat puurtaneet ruokalistojen kanssa ja itseasiassa ilmoittautumisiakin on tullut aika kasa lisää. Ainakin itselläni on kuitenkin ollut suhteellisen rauhallista tähän iltaan saakka. Kun asiat on aloitettu ajoissa, vastuuta jaettu useammalle ja kaikki  mahdollinen tehty etukäteen, ei enää tarvitse juuri hötkyillä. Tänään kuitenkin huomasin yhden jutun, jonka kokemisesta on jo aikaa. Minua jännittää.

Silloin kuin toimin koulutusministerinä ja vielä sitä ennen ryhmänjohtajana, olin usein vastuussa erilaisten tapahtumien ja kurssien järjestämisestä. Varapaavina ei enää kovin usein tule vastattua varsinaisesti tapahtumista, joten tämä johtajapäivien järjestäminen on ollut harvinaista herkkua. Listalla on paljon vieraita ihmisiä ja vaikka on toki paljon tuttujakin, niin hieman kutkuttaa mahan pohjassa. Ohjelmaa on ajateltu, mutta miten se otetaan vastaan? Entä jos sitä, tai jos kuitenkin tätä?

Odotus ja into ovat kuitenkin isoja. Suunnitelmat ja ajatukset eivät ole mitään ilman osallistumista ja innostumista. Tervetuloa siis! Olemmekin jo odottaneet teitä! Ihan pian kaikki on totta!

Paula