Kotiin kuormakamelin tavoin olkalaukkua, trolleria ja paperikassia riiputtaen. Jossain kädessä vielä puhelin. Äiti soittaa reissusta. Huolia. En voi tiuskaista tilanteen sopimattomuutta vaan taiteilen tavaravuoren kanssa koko matkan mäkeä ylös asemalta. Portaat omaan kerrokseen. Tavarat jäävät ovelle. Puhelu loppuu. Zik zak, muutamassa hetkessä työlookista hätäponnariin, pehmeisiin vaatteisiin ja untuvatossuihin. Nina Simone levylautaselle. Banaania mussutellessa Mood indigon soidessa tahti alkaa rauhoittua. Lehtipino oven takaa pöydälle. Kotiovi kiinni. Kukkien kastelu. Hengittää.

Aikataulujen pettäminen ahdistaa minua suuresti. Moni käännös on niin vauhdikas, että viidenkin minuutin viive aiheuttaa helposti dominoilmiön ja sekoittaa pakkaa. Pitää ajatella uusiksi. Olen kangistunut omiin lyhyen ja keskipitkän tähtäimen suunnitelmiini ja vaatii aina hetken, ennen kuin asian saa ajateltua uusiksi. Hetken ottama aika vaihtelee, mutta se on keskimäärin lyhenemässä. Sopeutuvaisemmaksi ja joustavammaksi myös omissa asioissa, ei vain muiden. Pianosoolo. Vanha äänitys tuntuu rahisevan uudellakin levyllä.

Eilinen piirihallituksen kokous kesti neljä tuntia ja aikataulun pettäminen tuskastutti, vaikka siihen osasi varautua. Asiaa oli yksinkertaisesti niin paljon, niin painavia ja isoja asioita, ettei niitä voi huudella niin näin läpi. Yksi kokousasia oli ainakin itselleni ylitse muiden. Yhdelle asialle taputimme oravataputuksin. Yksi asia seurasi minua kotiin ja tänä aamuna messuille. Yksi asia oli mielessäni blogia availlessani. Arvoisat ystävät, uusmaalaisilla lippukunnilla on jälleen syytä juhlia, sillä meitä on tänään enemmän kuin vielä eilen aamulla. Saanen ylpeänä esitellä Uudenmaan Partiopiirin uusimman jäsenen: Siuntion Koskikarat, tervetuloa!

Mahtava eilisillan fiilis saa hymyilemään vieläkin. Tästä kai pitäisi olla piirien muodostumisessa kyse laajemminkin. Siitä, että lippukunta valitsee itselleen mielekkäimmän suunnan ja palveluiden tarjoajan. Ja että vaihtaminen on sallittua silloin kun se todella katsotaan järkeväksi. Lippukunnilla on oikeus puntaroida ja valita. Lippukunnilla on oikeus hakea omimmaksi kokemansa piirin jäsenyyttä. Piirillä on oikeus sellainen myöntää. Molemmat tahot lienevät riittävän fiksuja tekemään tarvittavat tarkastelut ja kunnolliset pohdinnat ennen päätöksiä, kuten tässäkin tapauksessa. Ilolla ja riemulla siis terveiset Siuntioon lippukunnalle, joka on järjestyksessä 61 Uudenmaan Partiopiirin jäsen!

Nina Simone pyörii edelleen. Something to live for.

piirihallituksen puolesta, vasurilla tervehtien,

Paula