Tiistai ja kotona. Olisi nälkä mutta en malta. Kipinöi taas ja pitäisi saada purkaa innostustaan johonkin. Tuulenvire. Vatsaparka. Nautin kuitenkin. Näin hiljaista ei ole ollut aikoihin, ei näin tyyntä eikä levollista. Nojaan taaksepäin vielä vähän. Ikkunan pieleen kurkistelemaan. Tiistai ja kotona. Romuna.

Innostus ja leiskunta on tänään kohdistunut Romuihin, Romun sukuun ja sukuseuraan. Isoäitini on tyttönimeltään Romu ja sitä kautta on tällainen Viikarikin päässyt mukaan jaloon sukuun. Vaikka perheeni on pieni, on Romuja jo enemmän. Joku tausta, josta tulen. Hiljaiseloa ja välillä näitä purskahduksia, kun pitäisi päästä heti tekemään ja suunnittelemaan.

Kirjoittelin äsken sukuseuran vuosikokouspapereita ja selailin samalla mappeja. Samoja nimiä, samoja projekteja. Osaksi seisahtunutta, koska muutama aktiivi ei pystyisi kaikkeen. Toimijana olen täysin juniori enkä edes niin aktiivinen kuin voisin. Ottaa päähän, niiden muutaman raatajan puolesta. Pistää miettimään, miten minun ikäiseni tai vielä nuoremmat saisi kiinnostumaan. Mitä pitäisi tarjota? Millaista? Kenelle? Miten? Mielessä pulppuaa monta ajatusta jäsenhankinnasta, Romu-tuotteista, blogeista ja muusta. Ajatuksia, joita pitäisi jatkokehittää ja makustella. Laittaa paperille ja jutustella läpi jonkun kanssa. Pistää tuulemaan, tavoitella rajoja ja lukuja. Vain aika puuttuu.

Aktiivisen (partiojohtajan) dilemma: niin paljon kivaa, niin vähän aikaa. Niin paljon kivaa myös partion ulkopuolella, ei ollenkaan aikaa sellaiselle. Harrastuksenvalintakysymys. Joskus mietityttää kyllä. On näillä asioilla onneksi edes jotain yhteistä. Molempia olen aina: partiolainen ja Romu. Aika ylpeä kummastakin.

Paula