Juhannuksen jälkeinen toimisto kuuntelee tarkkaan. Kaiuttaa ja hyssyttää yhtä aikaa. Ääniä on vähemmän ja hiljaisemmassa niistä on tietoisempi. Erottelee, tunnistaa, paikantaa, ei huku hälyyn.  Kunnollisesta lomasta on vuosia ja se alkaa tuntua. Kesällä, muiden istuessa laiturinnokassa ja nukkuessa pitkään. Remontoidessa ja reissatessa. Pitäisi jaksaa pitkälle syksyyn ennen omaa aikaa. Hiljainen toimisto, rauhallinen työmaa tuntuu ilkkuvan. Käsipohjaa kohti KoGi-viikkoa. Hetki ilman sitä, mitä on hyvä tehdä juuri nyt. Räpiköidä tuntemattomissa, yrittää ymmärtää ja omaksua kieltä, alaa ja asioita, joita ei tunne. Selvitysnaisena, joka aloittaa aakkosista ja perusteista. Yrittää ymmärtää ensin kohdetta ja sitten sen mahdollisuuksia. Yrittää ymmärtää jotain, jotta voisi yrittää ymmärtää enemmän, jotta saisi relevanttia aineistoa kasaan, jotta joku voisi joskus olla jotain mieltä.  Suo.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Iltapäivän notkahdus. Puhdasta väsymistä jatkuvaan läsnä olemiseen ja käytettävyyteen. Jatkuvaan skarppaukseen ja reippauteen. Vielä tänään ja huomenna jaksan partiota, ylihuomenna enää palkkatöitä. Partiossa otan vastaan vain kivoja juttuja elokuuhun saakka. Ei mitään pakolla tai hampaat irvessä. Vain kivoja juttuja, joista innostuu yrittämättä. Niitä, joiden kanssa silmät kipinöivät ja mieli palaa malttamattomana. Ei mitään, mikä saa näin väsyneeksi. Ei mitään, mikä painaa hartiat alas ja sammuttaa mielen. Paljon offlinea. Paljon aikaa itselle.

 

Vieraita sanoja vasemmalla. Keltainen lista selvitettäviä oikealla. Kaipaan pois.

 

Käsipohjaa kohti Kogia.

 

Paula