Olisi hyvä nähdä itsensä joskus muiden silmin. Tarkastella totisin kasvoin, korkeintaan hymyillä  ehkä kohteliaisuuttaan, ehkä aidosti. Katsella meitä piirinä, katsella itseään varapaavina. Kaukaa mutta riittävän läheltä niin, että voisi ajatella arvioiden. Olla mieltä ja tutkailla. Antaa lausuntonsa, muuna, jotta se tarkkailtava tietäisi ja ottaisi opikseen.

Tänään olimme tarjottimella, piirinä ja ihmisinä. Katseltavana ja tutustuttavana, keskellä hymyjä ja tiukkojakin kysymyksiä. Meidän piiri dioina. Vähän tekstiä, paljon kuvia viime vuosilta. Näytimme lippukuntia, piirileirejä, kursseja, piiritoimijoita, arkea, juhlaa ja kaikkea niiden väliltä. Vahvuutena vahvimmin esillä lippukunnat, henki ja uudisraivaus, yhteinen piiri ja hartiapankkimeininki. Ei ollut esitellä kiinteistöjä eikä omaisuutta, ei kauppoja eikä vahvoja taustayhteisöjä. Kuvissa oli pitkälti kaikki, mitä meillä on: lippukunnat, piiritoimijat ja rohkea etukeno, joka joskus sattuu. Siis kaikki mitä päheään meininkiin tarvitaan.

Itse olin tänään taas aika auki, piirin kolhut ja kipupisteet tuntien, ehkä omatkin. Samalla seisoin kuvien vieressä siinä rohkeassa uusmaalaisessa etukenossa nöyrää ylpeyttä äänessä. Oli helppo kertoa meistä ja meidän vahvuuksistamme kun taustalla on tämänkaltainen piiri. Oli helpottavaa sanoa heikkoudet ääneen ja huomata itsekin, että niitä on osattu tunnistaa ja työstää. Oli hyvä huomata, että Uusimaa ei ulkoakaan tainnut näyttää kovin pahalta vaikka vajavaisuudetkin oli esitelty.

Uusimaa ulkoa. Itse ulkoa. Ainakin ensimmäinen esiintyi tänään edukseen, koska piiri on sen lippukunnat.

vahvasti vasurilla,

Paula