Pihalla oli jokin aika sitten oma kiva ilta, jossa puhuttiin kaikeasta muusta paitsi partiosta. Tarkoitus oli olla yhdessä ja tutustua myös siihen Ossiin, Tiiskuun, Suviin tai kehen tahansa muuhun, joka on muutakin kuin tietty ministeri. Meillä oli kivaa ja luulen, että jokainen oppi toisesta jotain uutta. Kaikki toivat mukanaan paperille kirjoitettuina kolme juttua itsestään, joita eivät uskoneet muiden tietävän. Oli hauskaa arvuutella. Jotkin asiat loksahtivat helposti ja loogisesti kohdalleen, toisia sai pohtia ja jotkut jutut olisivat sopineet useammalle. Ehkä sekin kertoi jotain, mitä kukin oli lapuilleen kirjoittanut. Kuinka omista jutuista on kyse, kuinka henkilökohtaisista tai pinnallisista. Skaalassa kaikenlaista.

Ilta oli onnistunut ja lappujen jutut jäivät mieleeni. En ehkä koskaan enää pysty syömään rauhassa leipää tietyssä seurassa. Tuntuu, että nyt ne tarkkailevat. Eräänä päivänä haravan varressa mietin, kenen kaikkien kanssa haluaisin samanlaista peliä pelata. On paljon ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, mutta joista ei oikeastaan tiedä paljoakaan. Partiominä on tuttu, mutta se kaikki muu puuttuu. Ei kai voi olla kokonainen, jos on vain osaksi läsnä? Samalla mieleen tuli asioita, joita voisin uusiin lappuihin kirjoittaa. Paljastuksia minusta, joita joskus itsekin hämmästelen. Viikon lopuksi tai uuden viikon aluksi, tässä visaistakin visaisempia väitteitä minusta. Yksi on enemmän puutaheinää, kaksi ihan totta. Arvaa mitkä mitäkin?

1. En pidä television luontodokumenteista.

2. Työpöydälläni on tikari, kruunu ja joulukoristepallo.

3. Nukun kotonakin makuupussissa.

Mitä kertoisit itsestäsi? Tunnistaisinko sut?

Paula