Kirjoitan tätä paikassa, jossa ei pitäisi kirjoittaa tällaisia. Kirjoitan ajalla, joka ei ole minun vaan luvattu jollekin muulle. Kirjoitan silti, koska tuntuu oikealta ja tarpeelliselta. Koska muuta tarpeellista ei nyt ole. Kerran näinkin päin. Aikaa minulle, ei minun aikaani muulle. Kirjoitan oikeista asioista, koska minulle on kerrottu, että osaan tehdä sellaisia. Että tekemisissäni ei aina ole muiden mukaan järkeä, enkä välttämättä osaa itsekään selittää, miksi minun pitää tehdä juuri sitä, mitä olen ryhtynyt tekemään. Mutta kuulemma, sitten lopuksi, irralliset aloitukset ja teot yhdistyvät kokonaisuudeksi, josta on suurta hyötyä. Ilman, että tietoisesti osasin mihinkään tähdätä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tällainen ajatus, hallitusta ajelehtimisesta tekemisen myötä, kuulostaa mukavalta. Omalta. Kuuntelisin ensin, mikä minusta on oikein ja tarpeellista. Tekisin sitä, mihin kädet kutsuvat ja ajatus rientää. Ohjeista ja säännöistä välittämättä, juuri silloin kun oleminen olisi kohdallaan, kun olisin yhtä ja samaa, en erillinen enkä itsenikään käskettävissä. Osista kokonaisuudeksi, hiljalleen ja huomaamatta. Tuntuu siltä, että peilistä näen tällaista, selittämätöntä ja lipuvaa. Etenemistapa on risaisuudessaankin onnellinen. Mitään turhaa ei ole vaan osista muodostuu elämää. Koko skaala. Minua.

 

Juuri nyt oikealta tuntuisi sanoilla suunnittelu, laskimeen tarttuminen, tulevaisuudentutkimus. Näiden takaa löytyisi ainakin kulttuuriministeriöluonnoksia, insinöörimatematiikkaa ja työpajasuunnitelmia. Ei selkeää yhteyttä juuri mihinkään olevaan, hataria siltoja kokonaisuuksiin, mutta ei mitään relevantin oloista. Tekemisiä, joihin laittaisin mielen ja sielun, joiden takia rajaisin muuta pois. Koska lopputulos on jotain oikeampaa.

 

Opettelen edelleen olemaan rohkea ja tekemään juuri sitä, mikä tuntuu olennaiselta, vaikka en tekemiseni päämäärää tai tarkoitusta osaisi kenellekään perustella. Ajan myötä. Kaikki selviää. Tarttumalla oikeaan. Asioihin. Ihmiseen.

 

oikopolun mutkissa,

 

Iida Omena