Sain tänään käteeni kaksi liuskaa tuotekoodeja, pakkauskokoja ja vaihtoehtoja. Kerättävä perjantaiksi. Matkustavat. Messuille. Tölkit ja purnukat. Venäjäksi. Tavailin listaa aikani ja silmäilin hyllyjä. Koodit olivat vieraita, venäjän aakkoset palautuivat mieleen pätkittäin enkä täysin ymmärtänyt listan tekijän logiikkaa. Keräilin silti. Apujoukkojen kera kun oma pää ei riittänyt. Aamulla tarkistus ja sitten tilaamaan puuttuvia. Kiire. Kamala. Pakkaamisessa ja pakkauksilla.

Viikonloppuna matkustin junalla. Reppu huolellisesti pakattuna, vain olennainen ja sitäkin niukasti. Itse tehty lista. Aivoitukset selkeitä ja kieli omaa. Logiikka tuttu. Ei ongelmia keräilyssä. Purkkeja ja purnukoita, matkustimme ensin länteen ja illan suussa koilliseen. Ei apujoukkoja. Ei kiirettä. Pakkaamisella. Jokainen sukka tarkasti tiedossa. Samassa junassa matkustivat myös Konsta, Saara ja heidän äitinsä. Ihania lapsia, ainakin yhden Toijala-Turku välin verran. Molemmilla oli itse pakatut reput. Konstalla metsän vihreä ja Saaralla helakan punainen. Paljon tohinaa. Mummulaan menossa. Oma reppuni oli musta. Paljon tohinaa silti muissa asioissa.

Matkan kuluessa Konsta alkoi esitellä reppunsa sisältöä. Nasuaiheinen Petz karkkisysteemi, ei karkkeja. Pieni keraaminen nalle. Ruskea tussi, ei korkkia, kuivunut. Muovinen kuusifiguuri. Saippuakuplia. Leimasin, ei mustetta. Konsta ei ymmärtänyt, miksi äidillä ja meillä lähistöllä istuvilla oli niin hauskaa, kun repun sisältö paljastui tavara kerrallaan. Me muut emme ymmärtäneet, mitä Konsta oli mahtanut ajatella pakatessaan. Hämmennys oli molemmin puolista. Mutta reppu oli itse pakattu ja tavarat pakkaajalleen jollain muotoa tärkeitä.

Ensi viikonlopuksi pakkaan reppua piirihallituksen talvisemppaan Rehvakkaan. Omilla, työpaikan ja Konstan ohjeilla. Tohinoiden. Keskityn ensin olennaiseen, mustaan reppuun ja niukkuuteen. Pakkaan kuitenkin matkaan kaiken listani mukaisen vaikken enää perjantaina muistaisi miksi. Logiikka palautunee joskus. Apujoukkoja tarvittaessa. Lopuksi pakkaan kuten Konsta: otan mukaan sen, mikä näyttää kivalta ja oikealta. Kaunista tai mukavaa, turhaa tai typerää, mitä vain, mikä sillä hetkellä on olennaisen oloista. Omaan reppuun. Ehkä jonkun mielestä ilman järjen häivää, mutta hymyssä suin. 

Mun reppuni. Munlainen sisältö. Itse pakattuna, erilaisissa pesteissä. Muuten maailmassa olisi aina liian vähän saippukuplia. 

Paula