Lähdin töistä kolmen aikaan. Valoisaa ja liukasta. Muitakin kotiloissaan matkalla kohti omia joulujaan. Meillä oli eilen siivottu. Matot lattialla, ekaa kertaa puoleen vuoteen. En jaksanut tehdä enää mitään, paitsi elämisellä välttämättömän. Pastaa ja pestoa. Punaviiniä. Minä ja puhdas kotini. Kynttilän valoa. Olohuoneen lattialla. Puoliunessa. Väsynyt. Pieni. Käpertyneenä. Joulunpunaisissa ajatuksissa. Painavin silmin.

Muutama vapaapäivä ja pyhien jälkeen takaisin töihin. Uudelle vuodelle yksi extra, saa hengähtää vähän pidempään. On oikeasti tarvettakin. Neljä viikkoa uudessa tehtävässä ja elämässä on ollut kuluttavampaa kuin ajattelin. Kivaa, kiintoisaa, onnellista. Ja väsyttävää. Vähän samanlainen olo kuin joskus muinoin vaihtarina. Alkuun, kaiken uuden keskellä, olin vaan niin äärettömän väsynyt. Vaikka kaikki oli hienosti ja viihdyin, näytän jokaisessa kuvassa siltä, etten olisi nukkunut viikkoihin. Ehkä nytkin. Varmaankaan en. En tiedä.

Huomenna pitäisi käydä kaupassa ja leipoa. Aattona lippukunnan perinteiden mukaisesti pariin vanhainkotiin laulamaan joululauluja. Silloin ei enää pysty väistämään joulufiilistä. Joulupöytä. Laatikot ja kinkut. Iltahämärissä kynttilät isovanhempien haudoille. Ehkä muutama lahja. Yösyöpöttelyä. Pyhät kirjapinon ja hiljaisuuden parissa. Tänään oli lupa täyttää koko kassi kirjastossa. Ehkä kavereita. Toivottavasti. Rakkaita.

Ihanaa joulun aikaa sulle. Lomaa. Partiostakin. Jos tahdot.

Paula