Olen potenut hyvin huonoa omatuntoa siitä, että melkein viikko on vilahtanut ilman postauksia mutta luotan siihen, että annatte anteeksi (te miljoonat siellä koneidenne ääressä). Muutokset eivät tunnu millään loppuvan omasta elämästäni ja aika sekä energia ovatkin menneet lähinnä selviytymiseen niin hyvässä kuin pahassakin. Onneksi on olemassa sohvannurkkia ja olkapäitä, partiota. Kiitos niitä tarjonneille. Olette ihquja.

Avauduin tässä jokin aika sitten siitä, minkälaisen leiman partiolaisuudesta saa otsaan. "Tässä on Paula, Paula on partiolainen". Silloin otti päähän mutta nyt ei enää niin. Partio on hyvä jäänmurtaja ja ainakin osa avainta siviilimaailmankin paikkoihin. Onhan tästä puhuttu mutta ei sitä kai usko, ennenkuin sattuu omalle kohdalle. Hämmästyin ja ilahduin. Mun rakas elämäntapani oli plussa ja varapaavin pesti nostettiin nimitysuutisessa opintojen ja työkokemuksen oheen, samalle viivalle. Ei näkynyt juuri muiden harrastuksia tai vastaavia. Mun partio näkyi.

Tästä onkin sitten saatu jo uusien ihmisten kanssa hyviä keskusteluita aikaiseksi. Partio on sopiva jäänmurtaja. Melkein kaikilla on jotain sanottavaa jos sanomiselle antaa tilaa. Tänään puhuin uusista partiopaidoista, Taruksen sateet on käsitelty aiemmin ja johtajapulakin ehti jo puhuttaa. Tykkään siitä, että partio näkyy työelämässä pieninä vihjeinä, avainnauhassa, kangaskassissa tai adventtikalenterina. Tykkään myös bongata niitä vihjeitä ympärilläni ja murtaa jäitä.

Muistan, kuinka Markus Närhi sanoi Ko-Gilla, että hän ei ole partiossa eikä harrasta partiota vaan on partiolainen, ihan koko ajan. Hyvä oivallus, näin haluan ajatella minäkin. Partiolaisuus on jotain muuta kuin vain partion harrastamista. Elämäntapa joka näkyy, murtaa jäitä ja auttaa avaamaan ovia. Osa yhteistä. 

kynnyksellä,

Paula