Tein sunnuntaina päätöksen, joka pitää. Päätin ryhtyä toimeen oman paikkakuntani partiolaisten puolesta, ottaa kantaa ja antaa ääneni. On kirkollisvaalien aika. Aika meille äänioikeutetuille toimia ja valita päättäjiksi täysjärkisiä tyyppejä, joilla on sydäntä lapsille ja nuorille sekä partiotoiminnalle.
Olen useasti kitissyt, että olisi kiva tehdä omassa kotilpkssa edes jotain, edes joskus. Suht aktiivisena piiritoimijana ja opiskelijana ei kuitenkaan tunnu olevan aikaa harrastaa partiota enää yhtään enempää. Voin kuitenkin käyttää oman ääneni partion puolesta ja niin aion tehdä. En ole koskaan aikaisemmin äänestänyt kirkollisvaaleissa, mutta nyt on aika ymmärtää niidenkin tärkeys muiden vaikuttamisen paikkojen ohella.
Pihassa puhuttiin juuri eduskuntavaaleista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta yleensä. Samalla tuli sivuttua kirkollisvaaleja ja ainakin sadan watin lamppu pärähti päälle omassa päässäni. Lippukunnille kunnallis- ja kirkollisvaalit ovat oikeasti tärkeämpiä kuin eduskuntavaalit tai presidentin valitseminen. Monilla kuitenkin se suorin partion ulkopuolinen tuki tulee kunnalta tai taustayhteisönä toimivalta seurakunnalta. Tyhmäkö olen ollut kun kirkollisvaalit ovat tuntuneet ennen lähes merkityksettömiltä.
Viimeisen silauksen päätökselleni antoi sunnuntain Hesari ja Jaakko Heinimäen ajatuksiin pohjautuva kirjoitus siellä Sunnuntai-sivuilla otsikolla "Uskovien unilukkari." Lue ja tajua sama, minkä minä vihdoin tajusin. Oikeasti, nyt on ryhdyttävä toimiin, partiosiskot ja -veljet. Vaikka srk ei muuten olisi kovin läheinen, on aika tehdä päivän hyvä työ ja antaa ääni partiolle. Uskoisin jokaisesta seurakunnasta löytyvän ehdokkaita, jopa ryhmiä, jotka ovat meidänkin asiallamme. Jos et tiedä, ota selvää. Se on sun velvollisuus.
hyvän asian puolesta kimmastuneena,
Paula
Kommentit