Lähdin eilen ilman takkia töihin. Puuvillaneule ei juuri lämmittänyt iltapäivällä, sateen ja kolean harmauden saartamana. Kävin töiden jälkeen kirjastossa palauttamassa kesämieheni ja lainasin uuden nyt syksyksi. Viides Harry Potter odottaa tuossa hyllyssä. Neljännen kanssa menikin monta kuukautta. Lainasin sitten vähän muutakin...ihan hyvällä omalla tunnolla vaikka kyseessä olikin jo viikon kolmas kirjasto ja pino kotona sen mukainen.

Tein vielä muutaman hankinnan: yksi kauan himoittu keittiöväline, yksi pitkään ajateltu cd ja yksi kolme kertaa sovitettu vaate. Anna Närhen tsemppauksesta kävin sovittamassa neljännen kerran ja ostin ennen kuin ehdin ajatella taloudellisrationaalisesti. En ole varma, missä voin minifarkkuhamosessani liikkua. Kokeilin kyllä jo tänään, ihan julkisilla paikoilla. Mutta on se niin älyttömän lyhyt. Keittiövälinettä testasin illalla (toimii) ja cd soi tässä vierellä koko ajan. Funkkaa kuin hirvi. Von Hertzen Brothers.

Hankintojen ja lainausten jälkeen ajelin radanvarsitietä hissukseen kohti Hyvinkäätä. Hiivin ja hyssytin parhaani mukaan, jotten olisi rikkonut tunnelmaa. Syksy esitteli siinä minulle parhaita puoliaan oikealla ja vasemmalla. Avasin ikkunaa, jotta pehmeä, sateen taittama syysilma pääsisi sisään. Maatumisen tuoksu, kosteus, ruskean sävyt, poltettu oranssi, punainen. Tuulilasinpyyhkijät. Kiireinen mersu. Minä hipsutan eteenpäin enkä välitä. Alinopeus pitäisi sallia silloin, kun on keskellä maalausta. Ei saisi häiritä heliseviä lehtiä ja määrätietoisia pisaroita.

Tänään en häiritse syksyä vaan itseäni. Tänään olen ajatellut ja kirjoittanut. Myös ilman ajattelua. Kirjoittanut ja kuunnellut uutta levyäni. Myös ilman kirjoittamista. Tänään gradukansio on täyttynyt vähin erin. Hipsuttaen ja alinopeudelle mutta kuitenkin. Hyvillä mielin, sillä graduohjaajani sanoi oikeita sanoja. Sain palautetta, luottamuslauseen, vaikka en ole näyttänyt tekstiä vielä riviäkään. Palaute ja luottamus, taas tuli opittua. Myös syksystä.

syksyn sisältä,

Paula