Rakas päiväkirjani,

0545 herätyskello soi, nousen ylös, syön aamiaisen ja luen Hesarin.
0625 alan kommentoida kymmensivuista partiomuistiota, jota olen ehtinyt ajatella, mutta ensi kertaa on aikaa raapustaa ajatuksensa ylös. Olen iloinen, että teen oman osani ja että tiukasta aikataulusta huolimatta olemme ryhmän kanssa tehneet pieniä ihmeitä.
0845 lähden töihin tietäen myöhästyväni liukuman takarajasta. Onneksi juhannukselta kertyi ylityötunteja.
0930 minulle toivotetaan hyvää päivää saapuessani töihin. Myöhään saapumiseni on siis noteerattu. Briiffaan lomalta tulleita viime viikkojen tapahtumista. Jatkan töitäni ja käyn lounaalla.
1500 käyn keskustelua lopputyöstäni. Vihdoin tuntuu, että ajatus työstä on kokonainen.
1630 lähden kohti parkkipaikkaa ja sieltä kohti Askolaa.
1755 ostan Monninkylän Seolta kaikki viinerit (6kpl) sekä viisi suklaapatukkaa (kuvaamaan uusia ikäkausia). Tapaan Kirnun Kiertäjien ja Artjärven Eränkävijöiden aktiiveja KirKin kololla.
1800 kerron ikäkausien simuloinnista sekä kasvatustavoitteista. Käymme läpi partiotoiminnan haasteita nykypäivän yhteiskunnassa. Alkutouhotuksen jälkeen huomaan innostuvani.

Paljon...
...naurua
...hymyjä
...uusia ajatuksia
...tiukkaa analyysia
...pitkien pohdintojen tuloksia
...mielikuvitusta
...vaikuttamista
...asiantuntemusta sieltä missä se oikea tieto on
...ja fiilistä.

Miksi...
...johtaja ei muka voisi kasvaa partiossa yli 22-vuotiaana?
...vaeltajuudelle ei tunnu olevan aikaa?
...ei ole cool olla sudenpentujohtaja?
...vartionjohtamisen ei pitäisi olla ainoa vaihtoehto?

2215 teemme loppupäätelmät: uudet ikäkaudet voisivat olla heviä kamaa. Kaikkia ongelmia ne eivät ratkaise ja vähän pitäisi vielä hioa. "Taidamme jo syksyllä kokeilla tätä.", "Ei se mitään, vaikka meni näin myöhään: tärkeitä asioita." ja "Mulla oli ainakin hauskaa.". "Kiitos ja anteeksi, että vein koko iltanne. Minullakin oli tosi mukavaa!"
2230 suuri kiitos ja kumarrus mielessäni jätän kolon pihan syksyisen illan hämärtyessä. Olitte aivan loistava simulaatiotiimi: Vellu, Auri, Hanna ja Santtu.
2237 olen tosi fiiliksissä. Haluan jakaa tämän jonkun kanssa. Tiedän kaksi partioystävää, jotka voivat ymmärtää ja joille voin tähän aikaan soittaa (molemmat kun sulkevat yöksi kännykkänsä). Toisen puhelimesta kuuntelen vastaajaa. Ei se mitään, soitan huomenna. Toinen yllättäen vastaakin. Kerron innoissani illasta ja siitä hyvästä draivista, mitä Askolalaisilla ja Artjärveläisillä tuntuu olevan. Alueen yhteistoiminnalla on myös osuutta asiaan. Suurella joukolla loistavien tyyppien jutuista tulee mahtavan hienoja!
2240 juttumme jatkuu muihin partioasioihin. Ajan Hanko-Porvoo -tietä normaalia hitaammin kuten aina, kun on hämärä tai kun juttelen puhelimessa. Normaaliolosuhteissa kaasujalka on usein vähän liiankin painava, pakko myöntää. Havaitsen rekkojen pysähtymisalueen oikealla... Kolaroidun auton vasemmalla... Ihmisiä!?!?
2243 HIRVI! Selvästi nuori aikuinen. Uusissa ikäkausissa siis vitonen, kai?! Viuhahti noin metrin konepeltini edestä. Olipas lähellä!
2245 hengitys tasaantuu ja vilkutan valoja vastaantuleville autoille, jotta osaisivat varoa. Matkani jatkuu kotiin päin. Tulen suuria väyliä pitkin. Kiitän onneani.
2330 pääsen kotiin ja puran auton. Tänään en enää pysty puhtaaksikirjoittamaan simulaation tuloksia. Lueskelen sähköposteja.
0045 avaan vielä koneen, sillä päätän kirjoittaa blogiin. Sen lupasin lähtiessäni.
0130 lähetän kirjoitukseni, suljen koneen ja painun nukkumaan.

"Kiitos tästä päivästä, se oli kiva!"

Ja ihan oikeasti: ajakaa varovasti. Hirvet ovat komeita otuksia, mutteivät auton konepellillä.

S