Pihasaunan paikalleen pysähtynyt ihana elämä. Muurausten sisällä vesipata, tutut vanhat lauteet ja muistot lapsuudesta asti. Kun punainen pesuvati oli sopivan kokoinen amme. Väännettävät valokatkaisijat, sormipanelit tummuneita ja oven maalissa käytön jälkiä Alkuperäistä ja muuttumatonta 50 vuoden takaa. Missään ei löyly maistu niin kuin siellä!

Pihasaunakauden avajaiset osuivat vappuun, aikaan kotona ja ilman puhelinta, ilman muita ajatuksia kuin grillaus ja oleminen. Uuden pihakatoksen alla istuminen, grillin äärellä, illan pimetessä, oleminen paikallaan kun alkaa hämärtää, pimentyä ja lopulta viiletä. Kynttilöitä isoissa lasipurkeissa. Juustoja ja keksiä vielä hännänhuippuna. Ei uskoisi, että ihan keskustan liepeillä voi olla niin rauhallista ja pimeää, niin omassa maailmassaan. Vastavoima työlle ja arjen vilinälle. Omassa pihassa pimeyden turvin. Kaunis maailma.

Vapunpäivänä kaunis maailma oli keskustassa täynnä väkeä ja vilinää! Tuttuja, moottoripyöriä, lapsia, ilmapalloja, torvisoittoa ja aurinkoa. Kilometrin mittainen jäätelöjono, jossa odottaminen ei ehtinyt lannistaa, koska oli aikaa. Aikaa myös seurata muita. Edellä olevaa perhettä, jonka ehkä kymmenkesäinen poika pyöri ympäriinsä jäätelöä odottaen. Kerran jo huomautettiin, että et sitten töhri, mutta silti hetken päästä roskiksen reunaa ja kaidetta koristivat oranssit viivat. Hiusväriä spraypullosta, varmasti vesiliukoista mutta töhry silti. Arvatkaapa miten pojan kävi? Äiti nuhteli pienesti ja sitten ostettiin jäätelöä. En voinut uskoa silmiäni. Töhryt jäivät paikoilleen, spraypullo pysyi kädessä ja palkkioksi vielä jäätelö? Kiukutti niin että kiehutti. Miten kukaan voi olla niin välinpitämätön, miten aikuinen voi antaa tuollaiseen luvan? Siipan kanssa kummastelimme ja mietimme miten meille olisi käynyt: korvasta kotiin hakemaan rättiä ja sankoa eikä mitään mahdollisuuksia jäätelöön. Ei ehkä enää ikinä.

Vastavoima ei kuulu mulle -asenteelle. Jos johonkin pystymme partiossa kasvattamaan lapsia ja nuoria niin toivon, että se on vastuuntuntoinen ja aktiivinen ote omaan elämään ja elinympäristöön. Etteivät meidän lapsemme pääse tekemään tuollaista tai mieluummin niin, ettei meidän lapsillemme tulisi moinen edes mieleen. Että kerran partiolaiset olisivat aina partiolaisia ainakin asenteessa jos ei muuten.

Iltaruokaa grillistä. Perunoita ja salaattia, sateenjälkeinen viileys ilmassa ja seisovaa aikaa. Sunnuntaissa, jolloin laskosverho on valmistunut ja bambumatot päässeet kotiin. Maailma on taas kaunis. Vastavoima välipitämättömyydelle kun tartutaan toimeen. Sopisi muillekin. Vähän rättiä ja sankoa. Partiokasvatusta myös aikuisille.

Paula