Aamulla jäin kaipaamaan pinkkejä tennareitani. Aniliininpinkihtävät limenvihreillä ja valkoisilla vauhtiraidoilla. Järki ostos Saksan reissulta parin vuoden takaa. Valkoisesta ei enää koskaan tule valkoista ja pinkkipinta on elämää nähnyt sekin. Pohjissa on vihreitä kuvioita. Kengännauhoja oli kahdet mistä valita. Pinkillä mentiin ja mennään edelleen. Kengissä asuu kevät ja voima.

Partioviikon toinen huippukohta on varmasti Yrjön päivä. Varustauduin töihin keltaisella ihannepaidalla ja KoGi-huivilla nappuloineen. Ruskea osmonsolmu toisti paidan painatuksen värejä ja keltaisten hihojen alta pilkottavia ruskeita. Tummansininen farkkuhame ja mustat saapikkaat, ponnari päässä. Kovasti partiotyttöä. Hyvä fiilis, vaikka moni täällä muutenkin tietää, miten iltani ja viikonloppuni, joskus pätkän työaikaakin, vietän. Tutusta aamukahvipöydästä löytyi Kantvikin Tulentekijöiden tiedottaja. Hauska alku päivälle!

Ilman tennareitakin viiletin pitkin päivää menosta toiseen ja takaisin. Ponnari heiluen, huivi ja nappulat kaulassa. Erilainen olo kuin monesti muuten. Energiaa ja toimeentarttumista. Monta vastaantulijaa, joille partio oli tuttu lapsuudesta. Lpk:n tiedottaja ja minä emme olleet ainoita, jotka tänään tiedottivat partiosta mutta niitä harvoja, joille partio oli nykypäivää eikä menneitä kokemuksia.

Partio elämään. Elävään elävien elämään. Sitä toivon.

Paula