Miten hyvältä Maija kuullostaakaan! Kun lauantai-iltana ei avaa televisiota vaan laittaa levyn pyörimään. Ilta Savoyssa kietoo ja rutistaa maailmaansa, vaikka on vain tavallisen epätavallinen lauantai. Siitä outo, että olen kotona ja teen tavallisia kotiasioita. Kuuntelen levyä omassa olohuoneessa kun kirkas päivä on jo tunteja sitten hiljentynyt tummaksi pimeydeksi ja lakanat täytyy rullata liinavaatekirstuun. Piano. Laulu on niin lähellä ja sanat saavat tuntemaan, ajattelemaan ja laulamaan mukana. Siinä samalla, kun juuri vedetyistä lakanoista jokainen vuorotellen, rauhassa ja Iltaa Savoyssa unohtamatta, pääsee rullalle oikenemaan, valmistautumaan tehtäviinsä sitten kun on sen aika. Keittiössä tehdään pizzaa. Ilmakuivattua kinkkua. Fetaa. Pieniä tomaatteja. Voisin itkeä iloani. Miten hyvältä maailma kuullostaakaan!

Vähän myöhemmin, kun pizzaa on päästy maistamaan ja siideri kuplii, on Kemopetrolin vuoro. Yksin olohuoneessa, josta silityslauta ja lakanat on korjattu pois. Tummaakin tummempaa, Laura Närhi laulaa. 'Cause I´m your friend and always will be. Kaksin olohuoneessa. Kun saisi pulloon, tämän ajan ja tajun, tunnelman. Miten kohdallaan ja valmista voi joskus olla. Ottaisi mukaan matkoilleen ja avaisi iltaisin hotellissa tai muualla, niin että saisi maailmansa rauhaksi. Kitara. Valmista.

Miten vähästä saa niin paljon. Miten tavallinen voi olla suurinta ja musiikki parasta hiljaisuutta. Miten hyvää. Miten oikein. Miten pitkään...

Paula