Olen jäänyt koukkuun siihen Iltaan Savoyssa. Valloittava ja kuuntelua kestävä! Tänään töissä istuin kaiken rauhan keskellä kuulokkeineni ja annoin soida. Kakkoslevyä uudelleen ja uudelleen, vielä kerran ja vielä sittenkin. Annoin raikua niin lujaa kuin korvat kestivät (mikä ei kyllä ole paljoa). Hytkyin tahdissa ja hyräilin, ihan vähän lauloinkin kun monet olivat hiihtolomalla ja loput Seinäjoella ja sai olla omissa oloissaan. Ei kuitenkaan liian kovalla, koska parvelta alas on hyvä kuuloetäisyys ja konsertti oli vain minulle. Aikaansaava työpäivä. Ahkera ja reipas. Hytkymisestä ja laulusta huolimatta, tai ehkä juuri siksi.

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka Iida Ensimmäinen jatkoi antoisaa päivää töiden jälkeen ensin koeajoauton ratissa (neljä autoa viidessä päivässä) ja myöhemmin kotona. Lihasuikale-pippurikastiketta ja riisiä. Vain kaksi isoa suklaakeksiä jälkiruuaksi per naama eikä yhtään hyvää telkkariohjelmaa. Mutta hieman harrastuspartiota illan ratoksi. On näet kahdenlaista partiota, toinen sitä arkipartiota piiriasioiden parissa, sitä palkitsevaa ja ihanaa, mutta joskus niin vaikeaa ja suurta. Tänään oli aika sen toisen partion, sen partion, jota varapaavi harrastaa.

Ujonlainen keijukainen, asioistaan vaitonainen on huomannut tekevänsä partiota siis kahdella rintamalla. Perussetin ohella on aina menossa joku projekti, joka usein on jotain muuta kuin oman piirin juttuja. Ei siksi, että oma pääasiallinen pesti olisi jotenkin tylsä tai toimeton vaan siksi, että osa partion henkireiästä ja mielekkyydestä on laajuudessa ja mahdollisuuksissa. Voi tehdä jotain ja sitten jotain ihan muuta. Yhtä aikaa. Tällä hetkellä se jokin on Satahanka ja toimistopäällikön hommat. Leppoisaa harrastamista, jossa oma vastuualue on pieni eikä tarvitse päällikköpestin kautta olla huolissaan kovin suurista. Tiimi on täynnä vanhoja tekijöitä ja osaajia, ihmisiä joihin luotan enemmän kuin itseeni. Helppopartiota. Asiamiesohjeita ja koordinointia. Asioita, jotka loppuvat deadlineihin ja tulevat valmiiksi. Ei mitään vuosien projekteja, joiden realisoitumista saa odottaa ihmisiän.

Huomenna ei ole partiota ollenkaan. Hei tie vie mut kaupunkeihin kyliin, bensanhajuun valoviidakkoon. Ja kun sieltä joskus pääsen, ei mikään ole mukavampaa kuin oma sohva ja oikea syli.

Laulaa kuninkaista, sotilaista, liisoista ja ihmemaista. Aamusta heti autossa. Ja joskus myöhemmin takaisin päin. Kakkoslevyä. Lauluja minusta?

Paula