Lauantai-aamuna 5:45 on kiva huomata, että ei tarvitsekaan nousta vielä. Paitsi 6:00, kun puhelin alkaa huutaa kalenterimuistutusta seuraavan päivän syntymäpäivistä. Silloin pitää astua kylmään maailmaan ja mennä lopettamaan luritus, jotta voisi palata uudestaan sänkyyn miettimään seinien levytystä. Se patterintausta on aika vaikea juttu, kun patteria ei saa kunnolla irti. Kun on ajatellut patterintaustaa riittämiin, voi nousta aamukahville ja alkaa toteuttaa. Tällaista elämä nykyään on.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viikonlopun aikana makuuhuone on alkanut entistä enemmän muistuttaa makuuhuonetta. Sellaista, jossa on viisi nurkkaa ja yksi kulma ja johon pitäisi valita tapetit, lattiat ja ostaa sänky. Ja sohva siihen viereiseen huoneeseen, josta sänkyviritelmä räjäytetään atomeiksi. Luuletteko, että tällaiseen päähän, joka laskee toimitusaikoja ja murehtii sähköjen vetämisestä mahtuisi vielä jotain muuta? Ei mahdu. Ei mitenkään. Tällä viikolla olen ehkä läsnä työpaikalla ja muutamassa sovitussa menossa, mutta älkää tuomitko jos mieli vaeltaa jossain muualla. Jouluun ei enää ole suuria aikoja ja vaikka kaikki etenee suhteellisen hyvin, on jännitysmomentti aina olemassa. Vanha ja arvaamaton, ei-niin-viivasuora talo muistuttaa joskus jukuripäisyydestään.

 

Kalkittu tammi vai antiikkipähkinä?

 

Paula