Yhtenä iltapäivänä, ei kauaakaan sitten, kävin eräässä näyttelyssä. En nyt viitsi sen enempää eritellä, mistä näyttelystä oli kyse ja missä kaupungissa mutta täällä eteläisessä Suomessa nyt kumminkin. Esillä oli useamman taiteilijan tai ehkä käsityöläisen tekemisiä. Vai olisiko oikea termi muotoilija? En ole ihan varma. Menimme katsomaan yhtä tiettyä, josta oli ollut lehdissäkin, mutta samalla tuli tutustuttua muihinkin. Kaikenlaista taidokasta, monelta alalta: Itämaisia vaikutteita käsin sidotuissa kirjoissa. Puuta, metallia, emalia, kangasta ja muutakin. Jotain, joka kiinnosti ihan oikeasti mutta yksi kohde jäi eritoten mieleen. Keramiikkaa. Suttuista ja kamalannäköistä, kuitenkin kai käyttöön tarkoitettua, rumaa ja rouheaa. Likaisia värejä. En ymmärtänyt mitä ne astiat siellä tekivät.

Katselin keramiikkaa pitkään. Kävin vielä tarkistamassa, että näyttelyyn oli todella haettu tekijöitä kilpailun kautta, ja hakijoita oli varmasti ollut enemmän kuin valittuja. Oli. Mietin ja mietin. Ajattelin, että jopa omalla keramiikkakokemuksellani saisi parempaa jälkeä aikaiseksi. En löytänyt töistä ideaa enkä jujua, enkä edes kädentaitoa. Näyttelyssä oli muitakin töitä, joista en välttämättä pitänyt mutta löysin niistä kuitenkin jonkin ajatuksen. Jotain taustaa, leikkiä tai suunnatonta kädentaitoa. Mutta näiden keramiikkatöiden viereen en olisi halunnut omaa nimeäni. Ei olisi ollut pokkaa seistä muiden rinnalla näyttelyavajaisissa ja kilistellä laseja. Ei näillä töillä.

Palasin vielä lopuksi katsomaan niitä muutamia keramiikkaesineitä. Likaisia värejä ja epäkäytännöllisiä muotoja. Niin erilaisin silmin varustettuja me täällä olemme. Yksi on tehnyt ylpeydellä, toiset valinneet parhaimmistoon ja kolmas ei arvosta ollenkaan. Mikä on minun oikeuteni olla mieltä ja mihin sävyyn? Ajattelin kritisoinnin tarvetta. Ajattelin arvostamista sekä arvioinnin ja halveksimisen eroja. Ja muutin mieltäni. En edelleenkään pitänyt esineistä enempää kuin ennen, mutta arvostin sitä, että joku oli laittanut tekemiseen sielunsa ja mielensä, tehnyt töitä näyttelypaikan saadakseen ja tuonut oman kädenjälkensä esille. Arvioin töitä omien kriteereideni mukaan ja näin paljon parannettavaa. Mutta en halveksinut enkä nyrpistellyt. Ei sellaiseen ole oikeutta kun joku on tehnyt parhaansa. Täysillä.

Paula