Rakastan ruohonleikkuukoneen ääntä, joka kantautuu sisään avonaisesta ikkunasta tai ottaa minut kiinni pihamaalla. Rakastan auringon häikäisyä ja leppeää kesätuulta, sillä niiden kanssa tiedän olevani minä ja elossa. Rakastan naapurin taitelijan sikarintuoksua, joka hiipii lämpimässä yössä meidän puolellemme naurun kanssa. Rakastan Cliftersiä kaiuttimissa, kepeyttä ja olemisen helppoutta. Rakastan iltaa ja aamua, joissa olen olematta yksin vaikka olisinkin. Rakastan oikeita asioita oikeissa paikoissa. Etenkin kesällä.

Kesä on alkanut ja elän enemmän. Pyykit saavat kuivua narulla ja kohta päästään pihasaunaan. Pihakeinu odottaa vielä katosta eteensä, pian kannetaan kesäkalusteet laatoitukselle. Voisi grillata. Siniruutuinen riippumatto päätyy mäntyjen väliin ja sinne vien oman tyynyn. Omenapuun taimi vartioi tärkeää. Hetken haikeus. Kunnes Clifters saa taas hymyilemään. Kesä näkyy sisälläkin, minussa ja kotona. Väreja ja avonaisia ikkunoita. Intoa laittaa paikkoja kuntoon ja sisutaa kesäksi, omaksi ja meidän.

Uusi kaappi sai tilansa näköiset ovet. Tarkoituksella hankittu ja pohdittu. Ei ajelehtimisen pelkoa. Samalla reissulla mukaan tarttui kauan katseltu koira-aiheinen koukku. Elämän punainen. Hauskakin. Ilman suunnitelmaa tai käyttötarkoitusta mutta pieni asia, jonka ostaminen tuntui oikealta. Oivallus tuli aamulla. Eteisessä on naula, johon koukun sai kiinni. Oven vieressä, siinä kohtaa, mistä napataan kiireisessä lähdössä viimeiset unohtumassa olevat asiat. Oven vieressä, siinä kohtaa, jonka sisääntulija näkee ensimmäisenä. Tiesin heti, mitä siihen pitää ripustaa.

Koukussa, koiran hännässä, roikkuu tällä hetkellä kaksi partiohuivia. Toinen musta-puna-valkoinen itsetehty, rakas ja hyvinkääläinen. Toinen tummanvihreä, omaa ompelua vähän siinäkin. Heinäkuun lopulla ripustan vihreän tilalle nappulat.

Paula